Suomi 100 itsenäisyyspäivän juhlapuhe, Harjavallan kaupunki

Sain suuren kunnian pitää Harjavallan kaupungin Suomi 100 -itsenäisyyspäivän juhlassa juhlapuheen.  Julkaisen tässä puheeni kokonaisuudessaan.  

6.12.2017 Harjavalta-Salissa:

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät juhlavieraat, kanssasuomalaiset;

Hyvää itsenäisyyden 100-vuotisjuhlapäivää.

Suomi julistautui itsenäiseksi 6.joulukuuta 1917 ja haluan viedä meidät kaikki ajassa taaksepäin, muistuttamalla, mitä kansakuntamme isät tuolloin julistivat.

Tässä kaksi katkelmaa Suomen valtion itsenäisyysjulistuksesta:

."Suomen Eduskunta on 15. päivänä viime marraskuuta, nojaten maan Hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltiaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana.
Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansana. "

"Samalla kuin Hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut.

Helsingissä 4. päivänä joulukuuta 1917. "

Allekirjoittajina Suomen Senaatti.

Tämän itsenäisyysjulistuksen Suomen eduskunta hyväksyi 6. joulukuuta 1917.

Vietämme nyt tuon päivän 100-vuotista juhlaa.
Suomalaisuuden juuret ovat toki historiassa kauempana kuin valtiollinen itsenäisyys.

Suomenmaalla on asuttu jo viimeisimmän jääkauden vetäytyessä, vaikka emme tarkkaan tiedäkään, kuinka ja missä vaiheessa meidän esihistorialliset vanhempamme ovat tänne saapuneet. Emme kuitenkaan ole syntyneet tänne aikojen alusta, vaan kaukaiset esipolvemme ovat vallanneet tämän maan jossain vaiheessa, josta kirjoitettua historiaa ei vielä ole. Itsenäisyyspäivänä on kuitenkin hyvä hiljentyä pohtimaan, mitä kaikkea esipolvet ennen meitä nuorempia sukupolvia, ovat tehneet, synnyttäessään vuosituhansien ja vuosisatojen aikana tämän kansakunnan, jota nyt suomalaisiksi kutsutaan ja jotka itsensä suomalaisiksi ylpeästi tunnistavat.

Suomalaiset tunnistaa monella tavalla. Voimme olla ylpeitä siitä, että itsenäisyyden myötä olemme kasvaneet yhtenäiseksi kansakunnaksi, jolla on yhteinen kieli ja oma kansallistunto.

Meidät tunnetaan tinkimättömän rehellisinä ja lahjomattomina.
Olemme työtätekevää ja vaatimatonta kansaa.
Olemme monen teknologia-alan huippua - ja harjavaltalaisena on pakko muistuttaa, että yksi harjavaltaan suurestikin liittyvä innovaatio on Suomessa Outokummun kehittämä liekkisulatusmenetelmä, joka on mullistanut kuparinjalostuksen maailmanlaajuisesti.

Olemme olleet tiennäyttäjinä maailmalle myös maksuttoman ja tasa-arvoisen peruskoulutuksemme sekä maksuttoman kouluruokailun takia.

Sota- ja pula-ajan jälkeen olemme edistäneet myös perheiden tasa-arvoista hyvinvointia monilla tavoin, joista yksi esimerkki on viime vuosina maailmalle kulovalkean tavoin levinnyt äitiyspakkaus. Vaikka sen nimi tulevaisuudessa olisikin vaikka vanhemmuuspakkaus, voimme tuntea ylpeyttä siitä, että meidän yhteiskunnassamme kaikki nykyaikana syntyneet pienet suomalaiset ovat saaneet kokea yhteiskunnallista tasa-arvoa tämän arvokkaan ja käytännöllisen paketin myötä, jossa on nukutettu lapsia jo monessa polvessa.

Suomessa on syntynyt monta muutakin innovaatiota, josta meidät tunnetaan. Tärkeimpinä pidän kuitenkin niitä, jotka edistävät yhteiskunnallista tasa-arvoa ja pienentävät eri yhteiskuntaluokkien välistä kuilua, kuten koulutus ja sivistys. Sen eteen meidän pitää jatkossakin tehdä sydämellä töitä, jotta suomalaiset eivät eriarvoistu.

Sivistyneen valtion tuntee siitä, että kaikilla on tasa-arvoinen oikeus ja mahdollisuus koulutukseen.

Jos pohditaan toiselta kannalta, mistä suomalaiset tunnetaan, niin suomalaisuus on myös lääketieteellisin kokein tunnistettavissa. Tällä vuosituhannella huimia loikkia ottanut geneettinen tutkimus on tunnistanut, että suomalaisuus näkyy myös perintötekijöissämme.

Maailmassa ei ole montaa kansaa, jotka voidaan tunnistaa geeneistä, mutta me suomalaiset olemme yksi harvoista kansoista, jonka perintötekijät ovat todella hyvin tunnettuja ja kartoitettuja... ja mikä tärkeintä, täysin omaleimaisia, kuten me suomalaiset muutenkin. Myös geneettinen tutkimus on Suomessa huippulaatua, ja me suomalaiset voimme olla ylpeitä siitä, että olemme myös edistäneet geneettistä, terveyttä edistävää tutkimusta maailmanlaajuisesti - paitsi suomalaisten tutkijoiden, myös jokaisen suomalaisen lahjoittaman näytteen myötä.

Viime vuosisadalla, itsenäistymisemme jälkeen, Harjavalta taisteli Suomen puolesta sotapoikiensa ja lottiensa myötä. Heitä haluamme erityisesti tässä juhlassamme kunnioittaa.
Talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan myötä Suomen kansa osoitti olevansa yhtenäinen ja suvereenin valtion merkitys suomalaisille kävi koko maailmalle selväksi. Suomen kansa, vaikka pieni olikin, osoitti sisunsa ja kestävyytensä sodan kauhujen alla.

Sodassa taistelleille kuuluu kiitos siitä, että olemme kasvaneet maassa ja kaupungissa, jossa on itsestäänselvyys saada olla suomalainen, saada puhua suomea ja olla matkustusasiakirjoissaan tunnistettu suomalaiseksi. Oman sukupolveni isoisovanhemmille Venäjän vallan alla tämä ei ollut itsestäänselvyys, ja se meidän on hyvä muistaa. Suomen itsenäisyyden eteen on viime vuosisadalla vuodatettu verta ja pelkästään talvisodassa kaatui tai katosi yli 25 000 suomalaista.

Me suomalaiset täällä Harjavallassa olemme kasvaneet historiallisen Kokemäenjoen varrella ja sota on vaikuttanut meidän kaikkien elämään vielä tänäkin päivänä, hieman eri merkeissä. Viimeisimmät sukupolvet ovat kasvaneet itärajalta, sodan jaloista, siirtyneen metalliteollisuuden kupeessa. Sen teollisuuden myötä Harjavallassa sulatettiin kuitenkin muutakin kuin kuparia; nimittäin suomalaisia heimoja. Meille saapui Imatran sulaton myötä suomalaisia monilta kolkilta, kuten myös evakkojen myötä.

Harjavalta on tälläkin vuosikymmenellä monen sukujuuriltaan ja taustaltaan erilaisen suomalaisen kotikaupunki, ja tämä antaa meille eväitä kertoa olevamme kaupunki, joka arvostaa erilaisuutta.

Itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden aikaan suomalaisuus on kuitenkin aivan uudenlaisten haasteiden edessä.

Suomi ei ole enää lintukoto, ja Harjavaltakin on kokenut suuria haasteita Eurooppaa koetelleen valtavan pakolaisaallon myötä.

Meidän haasteinamme seuraavan sadan vuoden aikana tulevat olemaan aivan eri asiat kuin edeltävän sadan vuoden aikana kokemamme. Taistelemme työvoimapulaa vastaan, vaikka samanaikaisesti meillä on liian runsas joukko nuoria suomalaisia, jotka eivät tahdo löytää paikkaansa yhteiskunnassa.

Yhteisöllisyys ei merkitse enää samaa kuin ennen, jolloin perheet olivat suuria ja monta sukupolvea asui yhdessä. Koko kylä ei enää kasvata. Uskon silti vakaasti, että tämäkin on muutettavissa, kun tehdään yhtenä rintamana töitä nuorten suomalaisten, harjavaltalaisten eteen.

Koti, uskonto ja isänmaa eivät ole enää entisenlaisia itsestäänselvyyksiä kaikille Suomessa syntyneille kansalaisille.

Uusien uhkien edessä ainoa tapa varmistaa, että radikaalit ääriajattelut eivät saa jalansijaa maassamme, on opettaa lapset ja nuoret taustastaan huolimatta lukemaan, kykenemään ymmärtämään ja kritisoimaan lukemaansa, sekä löytämään paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Vain näin voimme syrjäyttää kaikki vaaralliset pyrkimykset saada nuoret ihmiset löytämään elämälleen tarkoituksen aivan väärästä paikasta.

Myös sodankäynti on tällä vuosituhannella muuttunut, ja paljon käydään myös informaatiosotaa tietoverkkohyökkäysten ja väärien uutisten muodossa. Meidän pitää olla teknologian kärkeä myös maanpuolustuksellisessa mielessä, ja siksi koulutus on tässäkin avainasemassa.

Teolliset työpaikat ovat tällä vuosituhannella enenevässä määrin siirtyneet kotimaasta kaukomaille, mutta me täällä Harjavallassa kuitenkin saamme vielä pitää yllä suomalaisen teollisuuden mainetta metallinjalostuksen saralla. Voimme olla siitäkin ylpeitä, mutta samanaikaisesti meidän pitää edelleen tehdä sinnikkäästi töitä sen eteen, että tilanne pysyy yhtä hyvänä. Tulevaisuus voi silloin tuoda tulleessaan yhä uusia menestystarinoita.

Kaupungissamme on paljon uusia suomalaisia. Suomalaisuus ei enää tarkoita sitä, että pellavapäiset lapset sinisine silmineen ovat kasvaneet tässä kylässä tai tässä maassa syntymästään asti. Meidän pitää pystyä saamaan nämä uudet suomalaiset osaksi yhteiskuntaamme, ulkonäöstään, äidinkielestään tai syntyperästään riippumatta silloin, kun heidän aikeensa ovat hyvät ja he haluavat olla osa suomalaista yhteiskuntaa. Monien meidän esipolvissa on karjalaisia evakkoja, jotka siirtyivät kotikonnuiltaan ennestään tuntemattomiin osiin Suomea ja löysivät sieltä lopulta kodin. Heidän kärsimyksensä muistuttakoon meitä siitä, että ihmiskunnan hyveisiin kuuluu heikommassa osassa olevien auttaminen.

Suomessa on myös kasvamassa hyvin rajoittuneeseen osa-alueeseen keskittyvä kansallismielisyys. Tälle vääränlaiselle kansallismielisyydelle ei tule antaa jalansijaa täällä Harjavallassakaan. Meillä ei ole varaa jakaantua leireihin aikana, jolloin yhtenäinen Suomi taistelee tulevaisuuden haasteiden kanssa. Syntyvyyden lasku ja työvoimapula eivät anna tilaa ajatukselle, jossa vain kotimaassa syntyneiden voimin voisimme pärjätä yhteiskuntana, tai suunnannäyttäjänä, varsinkaan kansainvälisessä kilpailussa.

Suomen turvallisuus on siis menneisyyteen verrattuna hyvin eri tavalla uhattuna. Kuten valtiomme perustajat esittivät sata vuotta sitten, "Hallitus kehoitti hartaasti kutakin noudattamaan järjestystä ja täyttämään isänmaallisen velvollisuutensa ja ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän eteen.

Nyt, 100 vuotta myöhemmin tämä yhteinen päämäärä on vain hieman erilainen. Edelleen, meidän pitää järkähtämättömästi noudattaa järjestystä ja täyttää isänmaallinen velvollisuutemme, kunniavelkana niille, jotka ovat taistelleet pitääkseen Suomen itsenäisenä ja riippumattomana valtiona. Nyt meidän pitää tehdä työtä sen eteen, että kansakuntamme pysyy yhtenäisenä Suomen kansana, vankkumattomana tasa-arvon ja sivistyksen puolestapuhujana yhä haastavampina aikoina. Me täällä Harjavallassa olemme sitoutuneita tähän päämäärään.

Toivonkin meidän kaupunkimme jäävän historiaan järkähtämättömänä suomalaisuuden puolustajana, jossa ketään ei jätetä yksin. Minun Harjavaltani on tolkun tyyssija, jossa lapsista, nuorisosta ja vanhuksista pidetään huolta. Harjavallassa sivistetään kansaa, syntyperästään riippumatta, kasvamaan Suomen tulevaisuuden toivoiksi.

Samalla kuitenkin varmistamme kansalaisten turvallisuuden pysymällä valppaina ja huolehtien siitä, että mikään ihmisryhmä ei tässä kaupungissa jää lukutaidon, sivistyksen, huolenpidon, välittämisen tai yhteisön ulkopuolelle. Näin saamme kaupunkimme pysymään turvallisena myös jatkossa.
Pidetään siis toisistamme huolta ja välitetään jokaisesta. Vain näin selviämme tulevaisuuden tuomista tuntemattomista uhista; yhtenäisenä rintamana.

Kuten Veteraanin iltahuuto-kappaleen kertosäe muistuttaa, meidän pitää huolehtia veteraaneistamme, ja muistaa, että tämä maa on heille kallisarvoinen, kuten meillekin tänään. Meidän pitää myös kertoa itsenäisyytemme historiasta jälkipolvillemme, jotta muistot itsenäisyytemme hinnasta eivät koskaan himmene.

Suuri kiitos kaikkien kansalaisten puolesta vielä veteraaneillemme, jotka ovat pitäneet Suomen itsenäisenä valtiona, suurvallankin uhatessa. Teidän ja aseveljienne uhrauksien takia minä saan tänään puhua suomeksi, siniristilippumme liehuessa itsenäisyytemme kunniaksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää, hyvät Suomen kansalaiset. Tehkäämme järkähtämättömästi töitä itsenäisen ja yhtenäisen; sivistyneen Suomen eteen myös kotikaupungissamme.

Kiitos.